Kuusan vanha metsä

Kuusan vanha metsä on upea, koskemattomuutta huokuva luonnoltaan arvokas 8,1 hehtaarin metsäalue, joka valitettavasti sisältyy Laukaan ev.-lut. seurakunnan metsäsuunnitelmaan (kuviot 210, 211, 213 ja 214). Paikallisten asukkaiden ja muiden metsän virkistyskäyttäjien suureksi suruksi ja metsää asuttavien monenlaisten luojanluomien tuhoksi metsä on tarkoitus avohakata suurimmaksi osaksi. Kesäkuussa 2021 Keskisen Suomen liito-oravayhdistys ry teki Keski-Suomen ELY-keskukselle vireillepanon hakkuiden kieltämiseksi luonnonsuojelulain vastaisina. ELY hylkäsi vireillepanon syyskuussa, minkä jälkeen yhdistys valitti Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen, joka kielsi hakkuut, kunnes valitus on ratkaistu.

Kuusan vanha metsä täyttää kokonaisuudessaan Etelä-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelma METSOn suojelukriteerit, kaksi kuviota jopa tiukimmat I-luokan kriteerit. Kuusan vanhassa metsässä viihtyvät uhanalaiset lajit kuten liito-orava, töyhtö- ja hömötiainen (erittäin uhanalainen) sekä pyy. Metsässä olen nähnyt niin pohjan- kuin valkoselkätikankin, ja siellä kohtaa melko usein ketun. Kesällä 2020 näyttäytyi mäyrä riistakameran kuvissa (kuvaus srk:n luvalla).

Olisi hienoa ylläpitää "Kuusan kirkkometsän" suojelualueen sivustoa, tarjota sen kautta ihmisille välähdyksiä metsän elämästä ja kehottaa heitä osoittamaan kiitollisuutensa metsän suojelusta tukemalla Laukaan seurakunnan toimintaa lahjoituksin ja kirkkoon liittymällä. Elokuussa 2019 joukko kuusalaisia tapasi seurakunnan johtoryhmän jäseniä ja luovutti 185 henkilön allekirjoittaman, kirkkovaltuustolle osoitetun vetoomuksen, johon kerättiin nimiä mm. Vanhaa metsää esittelevässä valokuvanäyttelyssä. Vetoomuksen allekirjoittajat pyytävät seurakuntaa poistamaan Kuusan vanhan metsän srk:n metsäsuunnitelman hakkuukohteiden joukosta, sillä sen hakkuu olisi sen käyttäjille peruuttamaton ja korvaamaton menetys. Jätimme seurakunnalle myös tämän kirjeen, johon seurakunta ei valitettavasti ole vastannut.

Emme halua heikentää vaan parantaa seurakunnan toimintaedellytyksiä! Olemme mm. saaneet kokoon yhteensä 6000 euron edestä ilmoituksia lahjoitushalukkuudesta srk:lle, jos suojelu toteutuu. Mukana on yksityishenkilöitä ja Laukaan Seudun Luonto ry. Jos olet valmis lahjoitukseen tai kirkkoon liittymiseen suojelun kannustamiseksi, lähetä viestiä (yhteystieto pääsivulla)!

Kuusan vanha metsä ei ole suuri, nykyisellään vain karkeasti 250 m x 300 m, joten siellä ei voi kovin pitkään vaeltaa ennen kuin tulee sieltä jo ulos. Sen sijaan se on elvyttävä luonnonrauhan tyyssija, joka soveltuu viipyilevään ja havainnoivaan kuljeskeluun tai paikallaoloon.

Kuusan vanhaan metsään löytää seuraamalla Metsoreittiä Kuusasta kohti Haapalaa. Kirjaimellisesti metsän keskelle pääsee tietä pitkin, sillä metsäsuunnitelman kuvion 210 erottaa muusta metsästä metsäautotie – jonka olemassaolo on sinänsä synkkä muistutus siitä, miten metsiä on Kuusassa ja sen pohjoispuolella "hoidettu". Tälle tielle pääsee lähtemällä Kuusasta kohti Suolahtea ja kääntymällä Erämiesten majan viitalla varustetulle Erärannantielle. Muutama sata metriä radan ylityksen jälkeen tie haarautuu. Metsään vie vasen haara. Kun tien oikealla puolella näkyy Metso-reitin opaste, metsä kohoaakin jo tien molemmin puolin:

Tie on kapea, mutta siellä täällä on leveämpiä kohtia, joihin pystyy jättämään auton, esimerkiksi edellä mainitussa tien haarautumiskohdassa sekä kuvion 210 keskivaiheilla n. 100 metriä yllä näkyvän opasteen kohdasta tien molemmin puolin:

Tien pohjoispuolisella metsäalueella (kuvassa vasemmalla) ei ole juuri polkuja, mutta Kuusan vanha metsä on lähes kauttaaltaan helppokulkuinen, joten polkuja ei edes tarvita. Eteläpuolisella, suuremmalla alueella on Metso-reitin lisäksi useita muita polkuja ahkerasti talvisinkin tallatuista heikosti erottuviin. Monet pienemmistä lienevät lähinnä eläinten käytössä, muurahaisista kauriisiin.

Metsän keskellä on hieno kosteikko, joka sopii vaikka virrenveisuuseen, jos seurakunta haluaa käyttää hyväkseen metsän tarjoamisia mahdollisuuksia hengellisyyden syventämiseen:

Teologina arvostan suuresti kristillisen mystiikan vuosituhantista perinnettä. Ihmisen syvähenkinen elämä on epäilemättä ensisijassa sisäistä, mutta harva ulkoinen paikka on hengellisempi kuin vanha metsä, jossa kuolema ja elämä ovat erottamattomasti kietoutuneet toisiinsa.